Kasvattaja

Isännöin Hirvensalmen pitäjässä Etelä-Savossa pientilaani Puulan ja Suonteen muikkuvesien välisellä kannaksella. Syksyt ja talvet vietän Brasiliassa kaamosta paossa. Siviiliammatiltani olen suomentaja. Olen myös käynnistänyt pienimuotoisen uhanalaisten ahvenamaanlampaiden kasvatuksen lähinnä ollakseni mukana niiden suojelutyössä, vaaliakseni omalta osaltani maremmano-abruzzese-rodun työominaisuuksia sekä maisemaa hoitaakseni. Maatalon kasvattina sain jo pikkupoikana tuntumaa niin koirien kuin lampaiden kasvatukseen. Opiskelu ja yli kymmenen vuoden pesti maailmalla tekivät siihen "pienen" loven, mutta paluu lapsuuden tanhuville Savvoon on tarjonnut uusia mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia. Tilalla koirani saavat myös elää täysin vapaina joutumatta viettämään stressaavaa ja virikkeetöntä kennelelämää, mikä heijastuu myös pentuihin erittäin tasapainoisena luonteena.

Kohtasin elämäni ensimmäiset maremmano-abruzzeset Grottaferratassa lähellä Roomaa 1980-luvun lopulla asuessani Italiassa viisi vuotta. Kävin tuolloin usein sunnuntailounaalla maaseuturavintolassa, jonka isolla pihalla kaksi "jääkarhua" käyskenteli vapaina. Ne herättivät välittömästi ihailua ja kunnioitusta laiskanylväällä, itsevarmuutta huokuvalla olemuksellaan. Enpä arvannut tuolloin koiria katsellessani, että lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin kasvattaisin tätä valloittavaa, antiikin Rooman ajoista tunnettua rotua.

Ajatus maremmano-abruzzesejen kasvatustyöstä kypsyi talvella 2005-2006 Brasiliassa, jossa minulla on ystäväni kanssa toinen projekti rodun parissa. Alun perin tarkoituksenani oli vain ottaa tiluksilleni vahdeiksi ja seuraksi pari erirotuista laumanvartijaa. Syksyllä 2006 suoritin Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin. Keväällä 2007 kävin Kennelliiton jalostusneuvojan peruskurssin, sillä genetiikka kiinnostaa minua erityisesti. Kesällä 2007 sain kennelnimen. Guardagregge [guardagredze] tarkoittaa laumanvartijaa. Tuolloin myös sain Abruzzossa perusteellisen perehdytyksen lammasvahtitoimintaan kokeneilta lampureilta ja maremmano-abruzzesejen kasvattajilta. Parasta oppia, tietoa ja kokemusta on karttunut sittemmin omien koirien kanssa. Noudatan toiminnassani Suomen Kennelliiton kanssa tekemääni kasvattajasitoumusta. Olen myös Italian kennelliiton ENCI:n ja rotujärjestö CPMA:n sekä Ruotsin Maremmano-Abruzzese Sällskapetin kasvattajajäsen.

Ensimmäinen valkoinen hankintani oli Giotto keväällä 2003. Giotto-herra vietti leppoisaa kastraatin elämää ja toimitti isännän kyljen lämmittäjän elintärkeää virkaa kunnes joutui siirtymään ajasta iäisyyteen.

Kevättalvella 2006 hankin Ruotsista narttupennun Guardiano Karlac Acustiqan. Acu vastaa luonteeltaan erinomaisesti maremmano-abruzzesea ja on menestynyt loistavasti myös kehissä. Acu valittiin Tukholman Maailman voittaja -näyttelyssä heinäkuussa 2008 rotunsa toiseksi kauneimmaksi nartuksi. Se myös sijoittui parhaiten koko Pohjolan maremmano-abruzzese-kaartista. Marraskuussa 2009 Acusta tuli rotunsa ensimmäinen kansainvälinen muotovalio, joka työskentelee päivittäin lampaiden parissa. Acu vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet Taalainmaalla kasvattajansa Anna Elingin lampolassa ja on mainio vahti.

Vappuna 2007 hain Abruzzosta narttupennun, Divan. Sain valita sen ensimmäisenä pentueesta ja päättää myös rekisterinimestä. Kolme neljäsosaa Divan taustalla vaikuttavista koirista on niin sanottuja rustico-koiria. Isän emä on valikoiduista kennellinjoista. Romeo Contestabilen kasvattama Diva on aito abruzzese. Se on iso, rakenteeltaan kaunis ja voimakas. Divalla on kadehdittava karvanlaatu ja -väri, erinomaiset kulmaukset, ylä- ja alalinjat, hyvin rotutyypillinen ilme ja ihailtavan tasapainoinen luonne. Se on saanut kiitettäviä lausuntoja myös rodun italialaisilta guruilta.

Divan ensimmäisestä, keväällä 2010 syntyneestä pentueesta jätin itselleni Poppean, jonka toivon kehittyvän verrattomaksi sukunsa jatkajaksi.

Kasvattejani on hankittu Suomen lisäksi Viroon, Britanniaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan lemmikeiksi, tilojen ja eläinlaumojen vahdeiksi sekä jalostuskoiriksi kokeneille kasvattajille, jopa rodun näyttelytuomarille.

Koirien tasapainoiseen luonteeseen ja hyvään terveyteen pyrkiminen ovat minulle kriittisenä kasvattajana itsestäänselvyyksiä. Ohjenuorani on: "Maremmano-abruzzesella on oikeus näyttää maremmano-abruzzeselta." Maremmano-abruzzesen rakenne liittyy oleellisesti koiran tehtävään laumanvartijana. Tätä oleellista seikkaa haluan painottaa työssäni luonteen ja terveyden ohella. Italian rotujärjestön CPMA:n dogmi on yksiselitteinen: maremmano-abruzzesen typologia ja käyttöominaisuudet ovat erottamattomia ja palvelevat toisiaan.

Olen ottanut kasvatusmalliini parhaat piirteet abruzzolaisesta perinteestä. Sen vaaliminen on lähtökohtani. Työni perustuu harkittuihin jalostusvalintoihin, perehtyneisyyteen sukutaustoista sekä siihen korvaamattomaan oppiin, jota ammennan tiiviillä yhteydenpidolla eettisesti kestävää työtä rodun parissa tekeviin arvostettuihin italialaisiin ja muunmaalaisiin kasvattajiin. En kuulu Suomen maremmano-abruzzese-"piireihin" niissä jo legendaarisina vellovien kaunaisuuksien takia. Olen luonut hedelmälliset yhteistyösuhteet maan rajojen ulkopuolelle, ja teen työtäni itsenäisesti kattojärjestön Suomen Kennelliiton jäsenenä. Tinkimättömänä tavoitteenani on kasvattaa ihanteellisissa olosuhteissa rotutyypillisiä guardagreggejä, joista rodun kotiseudullakin saadaan olla ylpeitä.

Teetän pentuja harvakseltaan ja Suomessa vain mikäli pennutus osuu yksiin kevään- ja kesänviettoni kanssa. Kasvattini haluavat yksinomaan maaseudulle, rodun erityispiirteitä ja vaatimuksia ymmärtäviin koteihin elämänkumppaneiksi, pihojen ja tilusten rakkaiksi vahdeiksi. Maremmano-abruzzese sopii mainiosti perhekoiraksi. Lammaslauma ympärillä on luksusta, johon rodun kotimaassakin yhä harvemmalle koiralle tarjoutuu tilaisuus. Mikäli kuitenkin olet kiinnostunut oikeaoppisesta ja vastuuntuntoisesta lammasvahtitoiminnasta, kerron mielelläni lisää. Tervetuloa tutustumaan maaseudun rauhassa lampaiden parissa onnellista elämää viettäviin koiriini!