PAOLO DAMIANI, PMA-EKSPERTTI ITALIASTA

Kuka olet, missä asut ja mitä harrastat koirien lisäksi?

Olen 49-vuotias sisätautien erikoislääkäri. Olen harrastanut innokkaasti maremmano-abruzzese-rotua 16-vuotiaasta pojasta saakka. Pidän erityisen paljon maaseudusta ja luonnosta yleensä. Asun vanhassa maatalossa viiniviljelysten ja metsien keskellä Toscanan maaseudulla lähellä Sienan kaupunkia. Vapaa-aikanani hoidan puutarhaa ja pyöräilen. Olen tehnyt pitkiä pyöräilyretkiä Italian lisäksi mm. Ranskassa, Keniassa ja Tansaniassa. Pidän myös erityisen paljon melonnasta, ja toimin melontaopettajana. Olen lisäksi klassista musiikkia soittava itseoppinut pianisti.

Kerro ?urastasi? maremmano-abruzzesejen parissa.

Aloin käydä koiranäyttelyissä vuonna 1977 yhden uroksen kanssa. Seuraavina vuosina ryhdyin kasvattamaan rotua ilman kennelnimeä lammastilalla yhdessä lampuriystäväni kanssa. Hänellä oli useita maremmano-abruzzeseja, jotka työskentelivät lähes neljäsataapäisen lammaslauman parissa. ?Testasin? kymmenen vuoden aikana yli viisikymmentä työkoiraa ja seurasin niiden työskentelyä.

1990-luvun alussa toimin Italian rotujärjestössä Toscanan edustajana. Olin sittemmin kolme kautta CPMA:n hallituksen jäsenenä ja viimeiset viisi vuotta olen toiminut rotujärjestömme puheenjohtajana. Vuodesta 2005 lähtien olen ollut rodun erikoistuomari.

Tällä hetkellä minulla on kolme maremmano-abruzzesea. Yksi niistä (Ispido) on osoittautunut hyväksi jalostusurokseksi, ja sen jälkeläisissä on useita muotovalioita.

Mitkä asiat ovat sinulle olleet tärkeitä CPMA:n puheenjohtajana?

Puheenjohtaja-aikanani olen halunnut ohjata kehitystä sellaiseen suuntaan, jossa painotettaisiin rodun käyttöominaisuuksia unohtamatta kuitenkaan kauneutta ja ulkomuodollisia seikkoja. Hallituksen kanssa halusimme voimakkaasti jalostustarkastusta ja luonnetestiä edellytyksenä muotovalion arvon saamiseksi, jotta jalostukseen valikoituisi entistä terveempiä yksilöitä niin fyysisiltä kuin psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Olen vakuuttunut, että koiran kaunis ulkomuoto ja funktio kulkevat käsi kädessä. Ilman funktiota kasvatustyössä ei tapahdu edistystä, ja kasvatuksen viitekehyksenä on oltava se valinta, jota luonto on tehnyt vuosisatojen saatossa. Olen myös täysin vakuuttunut, että Italiassa on vain yksi maremmano-abruzzese-rotu ja että pyrkimykset luoda jotain jo olemassa olevasta aineksesta on vain osoitus hatarasta koiramaailman tuntemuksesta.

Mitä ajattelet rodun kasvatuksesta Italian rajojen ulkopuolella?

Vuosien myötä olen oppinut ymmärtämään, kuinka paljon rotuamme arvostetaan myös ulkomailla mm. Ruotsissa, Britanniassa, Suomessa ja Saksassa ja kuinka suurta kiintymystä jotkut ulkomaalaiset rodun ystävät ovat osoittaneet. Siitä voisivat ottaa esimerkkiä myös italialaiset kasvattajat. Roturakkauden lisäksi tarvitaan kuitenkin myös hyvä geneettinen pohja, jonka turvin työskennellä. Tämä oli hyvin rajallista vielä jokunen vuosi sitten johtuen osittain myös italialaisista kasvattajista, jotka omista itsekkäistä syistä eivät aina ole toimineet kuten kuuluisi. Viime vuosina tilanteessa on tapahtunut käänne, ja kasvattajamme ovat ymmärtäneet yhteistyön tärkeyden ulkomaalaisten kanssa. Nyttemmin Italian ulkopuolella alkaa jo nähdä kauniita yksilöitä. Osoituksena siitä on mm. ruotsalaisen kasvatin voitto urosten avoimessa luokassa Abruzzon radunossa vuonna 2007. Tulevaisuuden näkymät ovat toiveikkaat. Pidän myös tärkeänä sitä, että kasvattajat tekevät työtään vakavasti ja sivistyneesti ilman sellaisia keinoja ja pyrkimyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä koiraharrastuksen kanssa.

Mikä on ohjenuorasi toiminnassasi rodun parissa?

Olen aina pyrkinyt harrastamaan sellaista kulttuuria, jota voimme ylipäänsä arvostaa elämässä. Koiraharrastuksessa kulttuuri tarkoittaa sitä, että pyrkii jatkuvasti perehtymään, selvittämään, pohtimaan, harkitsemaan ja olemaan avoin muutokselle. Näin pystyy tavoittamaan syvimmän ja olennaisimman kaikesta ympärillämme olevasta.

<= Takaisin